Teholla on raskasta hengittää
Nousen hissillä Taysin 7:n kerrokseen hissi matka kestää ikuisuuden ja askeleet ovat entistä raskaammat. Eikö mikään riitä? Ja mitä ihmettä me tehdään teho-osastolla? Kaikkein suurin surun paikka oli kun katsoin niin pieneksi ja hauraaksi muuttunutta ystävääni. Kaikki hiukset lähteneenä ja voimat loppuneina maaten paikallaan jaksamatta sanoa sanaakaan. En jaksanut minäkään. Istuin sängyn vierellä ja odotin. En tiedä mitä, jotain joka antaisi voimia jaksaa. Ehkä huomiseen tai antaisi uskoa tulevaan. Odotin ihmettä, pelastusta ja voimia joilla jaksaa. Jos minä olen näin loppu miten on tämän sairauden kanssa kamppailevan ystäväni jaksaminen.
Kaikki eivät jaksa olla kannattelemassa läheisiään vakavan sairauden kohdatessa. Ja raskasta se on, todella voimat vievää ja uuvuttavaa. En lähde ketään toisen ratkaisun tehneitä syyttämään,ymmärrän myös heitä.
Sitten huoneen ovesta astui sisään lääkäri ,joka kertoi hyvin ammatillisesti tilan olevan tällä hetkellä vakaa, mutta jos keuhkoissa olevaan sieni-infektioon ei löydy ajoissa auttavaa lääkettä voi tilanne huonontua nopeastikkin. Lääkäri kehoitti kaikkia meitä olemaan nyt paljon läsnä ja varautumaan siihenkin ettei osastolta enään palattaisi saamaan syöpään hoitoja. Varautua mahdolliseen kuolemaan,hyvästeihin ja lopulliseen eroon. Ei sellaiseen voi varautua! Ei tälläistä pitänyt tapahtua, ei minun eikä kenenkään elämässä. En varaudu,en suosutu hautaamaan ketään. Olen juuri valmistunut ammattiin ja muuttanut uuteen omaan kotiin. Kaupunkiin jota en tunne ja heti ollaan tälläisessä tilanteessa.
Sitten se tuli muutamaa päivää myöhemmin se voima. Lähde jolla jaksaa eteenpäin. Teho-osaston käytävällä istessani kuulin seuraavan kappaleen ensikertaa. Juha Tapion uuden levyt radio soitto oli alkanut. istuin tuolissa ja itkin kuunnellen Kelpaat kelle vaan kappaletta. Hetken vielä tämä puoli maailmaa, Hetken vielä nukkuu yötä valkeaa Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin. Parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin. Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu mä tiedän sen, Sä heräät huomaamaan, Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan. Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin, Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin. Ja hetken vielä nukkuu puoli maailmaa, Hetki vielä kirkas aamu aukeaa. Puoltakaan en sun kivustas voi tietää, Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää. Mut joku aamu mä tiedän sen, Sä heräät huomaamaan, Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan. -Juha Tapio
Juha Tapion musiikki oli ollut osa elämääni jo aiemmin, mutta tämä tilanne ja radiosta tullut kappale muutti Juhan tekemät kappaleet vielä entistäkin tärkeimiksi.
