Kosketuksen kevyt henkäys
Sinun aurinkoinen hymysi auttoi minua jaksamaan ja näkemään valoa surun keskellä. Sain sinut pienen ihanan odotetun kummi lapsen syliini ensimmäisen kerran sinun ollessa vain muutaman päivän ikäinen. Annoit voimaa jaksaa nähdä elämän ihania asioita. Uskoa tulevan vaikka viereltäni oli juuri ystävä kuollut. Pienet sormesi tarrautuivat omiini sinä katsoit lapsen luottavin silmin ja noilla silmillä viestitit kaikki järjestyy.
vaikka elin keskellä surun sumuista usvaa, tiesin katseestasi että olet vahva ja annat voimaa olemassa olollasi. Tulen rakastamaan sinua sydämestäni ja haluan sinun tietävän olen osa elämääsi aina. Tukien ja kantaen sinua vaikeiden aikojen yli sekä iloiten saavutuksistasi koko elämäni ajan. Sama koskee myös rakakasta kummi poikaani, Suojellen ja varjellen teillenne enkeleitä rukoillen.
Tammikuu silloin oli raskas vaikka en sitä heti tiedostanutkaan, toimin robotin lailla. Töistä en ollut päivääkään pois, olisi ehkä kannattanut näin jälkikäteen ajatellen. Puhelimeni soi taukoamatta ensimmäisen viikon aikana sieltä soitti ystävät ja perhe, mutta myös ystäväni kuolemasta kiinnostuneet ihmiset joihin en ollut mitään yhteyttä kouluaikoijen jälkeen pitänyt. Ihmisen uteliaisuus on yllättävää,hämmentävää.
Minusta tuli monelle tukija vaikeassa ja yllättävässä tilanteessa. kuolleen ystäväni äiti halusi puhua, siskoni pelkäsi jaksamistani ja uteliaita puoli tuttuja riitti häiriöksi asi. En väitä että surevaa kannattaisi jättää yksin ja antaa surra rauhassa. Voin sanoa ei toimi ja lähes jokainen surun keskellä toivoo yhteydenottoa tai kuulijaa joka ei ala kertomaan omia menetyksiää ja kokemuksiaan kuolemasta.
Rinnalla seisojaa, Jokaisen oma kokemus kuolemasta on oikea. Ja kaikkia tunteita saa tuntea. Ei siis ole oikein sanoa ettei sureva enään saisi surra tai tapa surra olisi jotenkin väärä. Toiset meistä eivät puhu asiasta tai näytä suruaan muutenkaan, mutta surevat hiljaa silti.
Kyllä se siitä, Elämä Jatkuu, Otan osaa !!!
Tässä muutamia aivan kamalia lauseita joita voit surevalle mielestäni sanoa. Ei elämä tunnu toisesta juuri nyt jatkuvan ollenkaan, ei siis kannata sellaista mielestäni toivottaa. Sama koskee kyllä se siitä. lauseeseen.Surevan päässä ei ole sillä hetkellä mitään muuta, eikä se parane voi voi aenteella.
Otan osaa on perinteinen mutta jotenkin mitään sanomaton. Sanoisin ja toivottaisin mielummin vaikka voimia. Läsnä oloa ystävistä ja perheeltä ei ketään unohda sanoja ei tarvita, halaus tai kosketus riittää.
Kiitos kauniista sanoistasi sekä avartavista näkökulmista surevan kohtaamiseen. Ihmeellistä, miten pieni ja avuton ihminen voi antaa toiselle paljon, vaikka ei osaakaan itse vielä muuta kuin ottaa vastaan.