Alkuvuoden 2017 tunnelmia kuolema keskusteluja lapsen kanssa
Minun on pitänyt kertoa lapsille, myös elämän kurjinta puolta kertoa lapsen ikätason mukaisesti ystävieni kuolemista tai lähestyvistä hautajaisista. Toivoisin niin ettei kenenkään koskaan tarvitsisi tällaisia asioita lapselle kertoa, kuolema kuuluu kuitenkin elämään eikä jokainen saa elää 100v tai edes vähän vanhemmaksi. Olen lähestynyt asiaa rehellisyydellä toki kaikkea yksityiskohtia ei lapsen tarvitse eikä kuulu tietää. Jotain asioita voi lasta suojellakseen vähän kaunistella tai jättää kertomatta. Menettäminen ja läheisen kuolema on ollut itse jo niin raskasta, ettei siinä jaksa hirvittävän tarkkaa analyysiä antaa tapahtumista. Lapsen mielenkiinto ja uteliaisuus loppuu yleensä muutamaan kysymykseen. Joidenkin kuolema on itselle niin iso kriisi hetken, että on valmis puhumaan asiasta vain vähän , kun yrittää itse selvitä päivästä toiseen. Hetkestä seuraavaan. Rutiinit ovat minua aina auttaneet en yleensä ota alku shokki vaiheeseen sairaslomaa töistä vaan yritän jatkaa arkea mahdollisuuksien mukaan normaalina.
Helppoa asian käsittely ei ole, ja välillä olen tapahtumiin hakenut ammattiapua. Kaksi ystävääni on kuollut niin kammottavalla tavalla, jollaisella en kenenkään toivoisi joutuvan kokevan. Silti olen halunnut kuulla ja mahdollisesti lukea kuolinsyy raportit kuolemista. Vaikeata ja raskasta on ollut. Toisaalta tämä on auttanut asian käsittelyssä,
