Rakas ihminen taistelee jaksamisestaan.
Kaikkensa antaneena ja jo puheissaan kuolemaan valmistuneena ystäväni kuiskasi korvaani ettei jaksa enää. Pääsisimpä pois olisi helpompaa. Ei tarvisi enään taistella. Niin hiljaisella äänellä,mutta niin vahvasti ja päättäväisesti en ole mitään koskaan kuullut. Sanat oli totta, harkittua ja tarkkaan pohdittua puhetta. Kuinka loppu ihminen on kun jo itse toivoo kuolevansa?
Tästä selvittiin kaikkien suureksi ihmeeksi. En koskaan ennen enkä koskaan tämän ajan jälkeen ole kokenut Jumalan kantavaa voimaa elämässäni olevan näin vahvana. Herra kannatteli omiaan. Lääkkeet toimi ja infektio alkoi taittua toisen viikon kohdalla. CRP: n ollessa korkeimmillaan 284mg/l, ajattelin kuinka voi toinen kestää niin kovaa tulehdusta kehossaan. Ihmisen elämänhalu on ihmeellinen.
Pääsimme takaisin tutuksi tulleelle syöpätäutien osastolle ja hoidot päästiin aloittamaan. Vaikka ei aikataulussaan, mutta kuitenkin.
