Tässä Sitä sitten ollaan, vaikka en olisi ikinä uskonut….
Tässä sitä sitten kirjoitetaan Blogia.
Olen jo vuosia kirjoittanut päiväkirjaa ihan vain itselleni kansiien väliin,julkaisematta elämästäni käytännössä mitään. Kuitenkin tiedän, että teitä samanlaisia kokemuksia elämässään kohdanneita on paljon. Ja silti on vaikea löytää ketään joka olisi valmis asioistaan rehellisesti, mutta silti tietyt asiat suodattaen ja vain lähimmille kertoen kirjoittamaan.
Tämä Blogi ei tule korvaamaan päiväkirjaa,ihminen ihmiselle keskusteluja ekä läheisten antamaa tukea. Se ei tule olemaan valitusta elämän heittämistä haasteista vaan toivon voivani teksteillä osoittaa, miten elämä kuitenkin kantaa ja antaa voimaa luottaa, uskoa ja olla kiitollinen kaiken koemani jälkeenkin.
Teksi on kiitosta niille jotka ovat jaksaneet jakaa vaikeitakin elämän tilanteita kanssani. Jaksaneet uskoa minunn ja kykyyni pärjätä tässä elämässä,joskus vain päivä tai hetki kerrallaan. Jokaisesta teistä jotka kuljette sydämessäni olen kiitollinen ja koen olevani etuoikeutettu kun kuulutte tai kuuluitte osana minun elämääni.
Onneksi päiviemme määrää emme voi tietää, mutta rakkaus ei koskaan katoa oli yhteistä taivalta tarjottu vain hetki tai vuosia.
