Miksi harrastan juuri ensiapua
Moni on Minulta kysynyt,mikä on saanut minut tarttumaan ensiavun harrastamiseen ja siinä kilpailemiseen. Miten valitsin harrastukseksi juuri ensiavun ja mistä kaikki aikoinaan lähti.
Pitää siis palata Vuoteen 2000 saakka, syksyiseen koulupäivään liikuntatunnille. Uimahalliin koulukavereiden joukkoon. Kaverini tyttöjen liikuntatunnilta uimahallissa sai epilepsiakohtauksen kesken uinnin ja vajosi pinnan alle. Karmiva hetki on jäänyt jokaista tapahtumaansa myöden mieleeni. Miten tilanne eteni ja kuinka kaverini saatiin nostettua altaasta ylös.
Kuinka tehokkaasti uimahallin uinninvalvoja aloitti ensiavun ja elvytyksen pelastaakseen ystäväni. Silloin minuutit tuntuivat todella pitkiltä, ei minuuteilta ollenkaan. Me muut uimassa olleet istuimme aluksi penkillä uimahallin katsomossa, mutta lopulta meidät passitettiin suihkuun ja pukemaan. Tunti loppui siihen,että me muut uimassa olleet kävelimme viereiseen kouluun ja elvytetty ystäväni jatkoi ambulanssilla matkaa sairalaan.
Hän selvisi tilanteesta tehokkaan ja oikeaoppisen elvytyksen sekä nopean ensiavun ansiosta. Silloin päätin, että menen jonain päivänä ensiapukurssille ja opettelen auttamaan avun tarpeessa olevia. Eihän koskaan tiedä milloin niitä taitoja tulisi tarvitsemaan uudelleen. Toivottavasti ei milloinkaan ajattelin. Mutta en halunnut enään olla se ihminen joka ei osaisi auttaa jos apua joku tarvitsee.
Ensimmäisen ensiapu 1. kurrssin kävin 7: llä luokalla ollessani vain 13-vuotias. Ilmoitin opettajalleni,että olen viikon kuluttua koulusta kolme päivää pois ja kun opettaja kysyi syytä. Sanoin varmasti opettajan ihmetykseksi,että olen ilmoittautunut ensiavun 1. kurssille. Ja kurssi pidetään kolmena peräkkäisenä päivänä juuri kouluaikaan. Olin koulusta pois ja läpäisin ensiapukurssin aikuisten huomattavasti minua vanhempien ihmisten seurassa.
Suurin osa kurssilaisista oli kutsuttu opettelemaan ensiapua työnantajansa toimesta tai opiskelujensa takia. Taisin kurssilla herättää pikkaisen kummastusta muissa osallistujissa. En muistaakseni ollut ottanut huomioon sitäkään että kurssilla käytiin syömässä kesken päivän jossain päin kaupunkia ihan omilla rahoilla ja kurssi jotaiin maksaakin. No kaikki järjestyy asenteella olin kurssilla, minulla oli vain suuri tarve saada taidot toisten auttamiseen.
En siinä vaiheessa tiennytkään kuinka palhon niitä kurssilta saamiani taitoja tulisin käyttämään.
