Kuka määrittelee ketä on terve.
Kenellä meistä on oikeus määritellä mitä on terveys. Tätä mietin monesti seuratessani vaikean epilepsian kanssa elänyttä ystävääni. Minulla ei ole ainakaan oikeutta määritellä mennä sanomaan kenenkään oikeudesta elämään. Joillain ihmisillä tuntuu olevan enemmänkin tähän mielipiteitä. Mitä on terveys, jos ei se milloin ihminen on hyvinvointiinsa tyytyväinen.? Tämä on minun näkemys, ihmisen joka ei ole koskaan ollut täysin terveenä. Näen siis vain toisen osapuolen näkemyksen kautta tilanteen. Ihmisen joka kohtaa joka päivä elämässään ennakkoluuloja ja mitä ihmeellisempiä käsityksiä. Luuloja sekä katseita. Ja mikä kummallisinta ei suinkaan lasten osalta vaan pääasiassa aikuisten ihmisten toimesta. Ihmisten jotka eivät uskalla kysyä asiasta totuutta vaan mielummin kuiskivat luullen etten kuule keskusteluja selkäni takana.
Lapset ovat sitten kohderyhmä jotka ovat luonteeltaan uteliaita ja soisinkin,että aikuiset antaisivat lasten tulla kysymään kysymyksensä suoraan, jos jokin askarruttaa. Turhaa ihmetystä aiheutetaan kun lapselle hyssytellään tai keksitään selityksiä jotta tilanteesta päästäisiin liukenemaan äkkiä muualle!!! Ja toivottavasti vain ei lapsi kysy vain tästä asiasta enään mitään.
Kenellä on oikeus määrittää kuinka pitkä hyvä elämä on? Voiko se kestää vain hetken. Voiko lyhyempi elämä olla rikkaampaa ja antoisampaa kuin 90 elettyä vuotta.?
Kiitollisena kannan mukanani jokaista muistoa ja hetkeä niistä päivistä jotka olen saanut jakaa ihmisten kanssa, kesti yhteinen elämämme vuosia tai vuosikymmeniä. Muistoja ei kukaan minulta vie pois, jokainen ihminen jättää meihin jälkensä kulki hän vain ohitsemme elämämme varrella tai viipyi kanssamme kauemmin.
Kiitoksen määrä ei koskaan tule olemaan tarpeeksi suuri niille ihmisille jotka ovat minua vaikeinä hetkinä eteenpäin kannatellet. Halanneet ja kuunnelleet, uudelleen ja uudelleen.
